Albert Edelfeltin Ateljee

Haikon luonnonparatiisi –
Maaseutu meren äärellä

Idylliseltä rannalta merta maalaava herrasmies ikuisti Haikon vehreää luontoa yhteensä kahdenkymmenen kuuden kesän ajan. Kerran Haikkoon ihastuttuaan taiteilija palasi joka kesä saaristomaisemien syleilyyn Pariisin vilkkaasta vilinästä. Porvoon puukaupunki-idylli ja saariston kuulaat maisemat ruokkivat Edelfeltin taiteilijasielua ja saivat hänet ihannoimaan synnyinseutuaan. Tämä voimakas ihannointi ja vahva rakkaus Haikon seutua kohtaan siirtyvät vahvoina tunnelatauksina maalauksiin. Haikon maisemat antoivat taiteilijalle mahdollisuuden yhdistää suomalaisen saaristoluonnon ja pariisilaisen sievän seurapiirielämän kuvaamisen.

 Näköalaterassi Haikon kesään

Albert Edelfelt, Haikon puutarhasta, 1880, öljymaalaus. Yksityiskokoelma. Kuva: Katja Hagelstam.

Kesät Haikon huvilassa tarjosivat taiteilijalle tilaisuuden levätä ja kerätä voimia Pariisiin. Ennen kaikkea se oli myös oleskelua perheen parissa. Haikon puutarhasta -teos on kuvaus lämpimän kesäisen iltapäivän tunnelmista. Villa Edelfeltin kuistin edustalla haravoi olkihattupäinen vaaleanpunaiseen mekkoon ja punaisiin sukkiin sommistautunut tyttö, taiteilijan sisar Berta Edelfelt. Huvilan terassi oli ihanteellinen kesähuone. Sieltä oli näkymä kotirantaan ja kimmeltävälle merenselälle. Siellä saattoi istua varjossa lueskelemassa pelkäämättä joutuvansa päivettyneeksi ja myös samanaikaisesti valvoa lasten leikkejä. Lasiverannalla istuu hattupäinen nainen, Alexandra Edelfelt, katsomassa Bertan haravointia. Kartanon portaat olivat näköalaterassi koko Haikon kesään.

Sisaret lupautuivat usein Edelfeltin malliksi ja korvauksena tästä he saivat pariisilaista muotia: hattuja, mekkoja, kenkiä, auringonvarjoja, jopa hajuvesiä. Sisaret olivatkin Haikon muodikkaimpia kesävieraita. Kirjeessään Edelfelt huomauttaa äidilleen kesäkuussa vuonna 1882:

 Jos voisin laskea sen varaan, että sisareni haluaisivat istua mallina minulle sitten, kun tulen kotiin, niin tilaisin heille kauniit puvut, mutta vain sillä ehdolla – egoisti kun olen.

Villa Edelfeltin puutarha –
Vapauden ja katoavaisuuden symboli

Albert Edelfelt, Näköala Haikkoon kuistilta, 1896, akvarellimaalaus. Porvoon museo. Kuva: Jan Lindroth.

Herkkä vesivärityö Haikon kesäiseltä kuistilta muistuttaa etelämaalaista paratiisimaisemaa. Parvekkeelta avautuu yllättävän eksoottinen näkymä Haikonselkään vehreine kasveineen ja runsaasti kukkivine kukkineen. Puutarhan voidaankin nähdä muistuttavan Edelfeltin matkoista Etelä-Ranskaan, Cannesiin.

Talvisin Pariisin puistot ja muotopuutarhat olivat Edelfeltin kosketus luontoon. Kesäisin hän halusi rakkaan huvilan ”hyveiden” puutarhan olevan puoliksi villiintynyt, puoliksi hoidettu. Se oli hänen lapsuuden ja puhtauden puistonsa Pariisin maailmallisessa viidakossa. Erityisen paljon hän piti puutarhansa unikoista, auringonkukista ja salkoruusuista. Kukkaniitty oli Edelfeltille vapauden ja samalla katoavaisuuden symboli. Haikko ja sen puolivilli puutarha tarjosivat Edelfeltille kesän ajaksi mielikuvituksen ja rauhan sataman. Kesä merkitsi Edelfeltille paluuta lapsuuden kadotettuun paratiisiin, jossa aurinko paistaa aina. Samaa katoavaisuuden teemaa löytyy myös Maisema Haikosta -maalauksesta. Teoksessa on keskellä vasemmalla suuri kellokraaterin mallinen keraaminen kukkamalja, joka on vuosien saatossa hajonnut ja hävinnyt yhdessä muun puutarhan mukana. Onneksi sen osia on kuitenkin säilynyt, ja niitä voi käydä ihastelemassa Albert Edelfeltin Ateljeella.

Kesään liittyy uskomaton täyttymyksen odotus ja sen pelko. Jokaisessa kesäillassa on myös menetyksen maku, sillä samalla tietää kesäpäiviä olevan jäljellä taas yhden vähemmän ja päivien kiitävän armotta syksyä kohden. Kauneimpaankin kesäpäivään liittyy siksi kaihoa ja kaipausta.

Valokuva. Alexandra ja Erik Edelfelt Haikkoon huvilan verannalla noin vuonna 1900. Porvoon museo.

Kesäelämä Haikossa oli rauhallista perheen yhdessäoloa. Haikkoon huvilan terassilla istuvat Albert Edelfeltin äiti Alexandra ja Erik-poika 1900-luvun alussa. Huomaa sama kellomainen ruukku Erikin takana kuin Maisema Haikosta -teoksessa. (MK)

 

 

 


Painamattomat lähteet:

Syrjäläinen, Hanna-Kaarina: Haikossa syntyneiden teosten mallit; Edelfelt -esitelmä.

Lähteet:

Kortelainen, Anna 2004. Puolivilli puutarha: Albert Edelfeltin Haikko. Helsinki: Otava.