Albert Edelfeltin Ateljee

Unelma naisesta –

Albert Edelfeltin naiskuvaukset

Albert Edelfeltin yksi määrällisesti suurimmista tuotannon aiheista ovat eri-ikäisten ja -luokkaisten naisten kuvaukset. Edelfelt on naiskuvillaan halunnut miellyttää nimenomaan suurta yleisöä, ja siksi maalaukset ovat toteutukseltaan ensisijaisesti tunnelmallisia ja esteettisiä – pieniä sieviä maalauksia. Kuvien sisältö syntyy esimerkiksi puvuista, muusta rekvisiitasta tai naistyypistä itsestään Etenkin yläluokan naisia kuvatessaan, taiteilija maalasi heidät omassa ympäristössään vapaa-ajan vietossa esimerkiksi kirjoja lukien, muttei koskaan työnteossa.

Albert edelfelt, Eukko pärekoreineen, 1882, öljymaalaus. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Douglas Siven.

Edelfelt maalasi paljon kauniita naisia, mutta naiset eivät edustaneet mitään tiettyä kauneusihannetta, vaan olivat varsin persoonallisia naistyyppejä. Toisaalta naiskuvaukset olivat riippuvaisia mallin luokasta eli iästä ja yhteiskunnallisesta asemasta. Eukko pärekoreineen -maalaus on yksi esimerkki tällaisesta kuvauksesta. Mallina on Edelfeltien palvelijatar Tajta. Uskollinen palvelijatar on alennettu anonyymiksi eukoksi, joka edustaa maalauksessa vain ympäristöään ja rotuaan. Tajta on maalauksessa mallikappale vanhasta, työn rasittamasta ja epäseksuaalisesta naisesta, toisin kuin naiset monissa Edelfeltin Pariisissa tehdyissä naiskuvissa. Toisaalta maalauksen tyylivalinnassa on ollut myös kyseessä eräänlainen ihannointi, siitä millainen kansannainen katsottiin olevan tyypiltään.

Albert Edelfelt, Hyvät ystävät II, 1882. Valtion taidemuseo. Kuva: Douglas Siven

Albert Edelfelt, Hyvät ystävät II, 1882, öljymaalaus. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Douglas Siven.

 

Haikon maalaukset esittävät eräänlaista lapsuuden kesien idylliä, ja niiden kunnialliset naiset olivat täydellinen vastakohta Pariisin metropolin naisille, jotka puolestaan edustivat seksuaalisuutta ja kaupunkilaisuutta. Etenkin Edelfeltin sisaret olivat säädyllisyyden ja viattomuuden esikuvia. Oivallinen esimerkki viattomuuden kuvauksesta on Hyvät ystävät II -maalaus, jossa mallina ovat olleet Edelfeltin 12-vuotias sisar Berta sekä tämän koira Capi, jotka istuvat Haikon huvilan kustavilaisella sohvalla. Aihe kirjaa lukevasta nuoresta tytöstä koiraystävineen oli tuttu 1800-luvun laatukuville.

Z. Topelius, Ljung

Kirja. Z. Topelius: Ljung, 1889. Runebergin kodin kokoelma. Porvoon museo.

Maalauksen pastellisävyt korostavat hyvien ystävien rauhallista kesäiltapäivää kirjan äärellä uppoutuneena.Viehkeyttä maalaukseen tuovat myös kauniit silkkikengät sekä lattialla unohdettu hattu, jotka kiireettömän lukuhetken lisäksi viittaavat herraskaiseen kesänviettoon. Kenties luettavana on ollut Z. Topeliuksen tuotantoa, jollaista mahdollisesti on myös kuulunut Edelfeltien kirjahyllyyn, kuten monen muun suomalaisen perheen hyllyyn kuului 1800-luvun lopulla ja nykypäivänäkin.

Aleksanteri III:n puoliso, keisarinna Dagmar, ihastui Hyviin ystäviin. Keisari osti sen, ja se päätyi Hatsinan palatsin kabinettiin. Nykyään teos on Eremitaasin kokoelmissa Pietarissa. Edelfelt teki maalauksesta toisinnon, sillä teoksen oli tilannut englantilainen taidekauppias McLean. Edelfelt maalasi teoksesta vielä kolmannen version valokuvan perusteella akvarellina taiteenkeräilijä F. Antellin tilauksesta helmi- maaliskuussa vuonna 1883.

Elämän aurinko, sen keskipiste ja ihannekuva –
Albert Edelfeltin äiti

Albert Edelfelt, Alexandra Edelfelt keltaisessa salongissa, 1902, akvarellimaalaus. Porvoon museo. Kuva: Jan Lidroth.

Albert Edelfeltin äiti Alexandra Edelfelt oli perheen matriarkka, joka edusti isänmaallisia runebergiläisiä arvoja. Äiti oli pyhä, joka toi rauhaa ja turvaa taiteilijan elämään. Maalauksen Alexandra Edelfelt keltaisessa salongissa mallina on ollut Edelfeltin sisar Berta, joka muistutti eniten äitiä, sillä äiti oli kuollut Haikossa elokuussa 1901. Äidin kuolema oli lamauttava isku Edelfeltille, sillä hänen työnsä tärkein ja rakkain kannustaja oli poissa.

Äidin kuoleman jälkeen kesä Haikossa oli taiteilijan mukaan kauhea. Kirjeessään syyskuussa 1901 René Vallery-Radot:lle Albert Edelfelt on kirjoittanut äidistään:

Hän oli elämäni aurinko, sen keskipiste ja ihannekuva! Hänen persoonallisuutensa oli niin omalaatuinen, niin voimakas ja mukaansatempaava… Äitini oli minua vain kaksikymmentä vuotta vanhempi, hän oli niin nuori mieleltään, ja minä olen viisitoista vuotta sisariani vanhempi. Minulle hän oli siksi yhtä paljon vanhempi sisar kuin äiti, ja koko ikäni olemme eläneet mitä läheisimmässä ajatusyhteydessä. Hänen ihanteellisuutensa, joka täytti hänen koko olemuksensa, hänen luja luottamuksensa…hänen iloinen mielensä ja hänen ylevä tapansa suhteutua taiteeseen ja elämään – kaikki tämä oli välttämätön vastapaino omalle epävarmuudelleni ja pessimismilleni.

Vain työ soi Edelfeltille rauhan ja siksi hän teki vielä kerran äidistään muotokuvan, joita hän teki kaiken kaikkiaan kuusi. Maalauksessa aika on pysähtynyt: äiti lukee sanomalehteä ja kukat maljakossa ovat vastapoimittuja. Kaikki on turvallista ja muuttumatonta. Äidin katse on kuitenkin kohdistettu pois katsojasta, joka merkitsee tämän poismenoa.  (SK)


Painamattomat lähteet:

Helsingin yliopisto (HY) Taidehistorian oppiaine (THO) Lähteenmäki, Elina 1990. Albert Edelfeltin naiskuvat – populäärin ja innovatiivisen taiteen välisistä yhteyksistä Ranskassa 1870-1880-luvuilla. Pro gradu –tutkielma.

Syrjäläinen, Hanna-Kaarina: Haikossa syntyneiden teosten mallit; Edelfelt -esitelmä.

Lähteet:

Kortelainen, Anna 2004: Puolivilli puutarha. Albert Edelfeltin Haikko. Keuruu: Otava.

Kämäräinen, Eija 1992: Albert Edelfelt. Kultainen Häkki. Porvoo: WSOY.

Vainio-Kurtakko, Maria 2009: Albert Edelfelt ja pohjolan kesä. Helsinki: Retretti.